Seuraavaa matkaa miettimään

Nyt kun aikaeron rasitukset on kutakuinkin levätty pois, niin voi ryhtyä haaveilemaan seuraavasta kiertueesta - Afrikka ja Etelä-Amerikka ovat mantereina vielä käymättä. Vielä viikko sitten päällimmäisenä oli ajatus, että tämä sai kyllä olla viimeinen retki. Niin se iso ihminen pehmenee.

Pitkä ulkomaanmatka on kuorolta suuri ja kuorolaisilta vielä suurempi taloudellinen ja henkinen ponnistus. Siksi on tärkeää pitää huolta matkan onnistumisesta. Olen varma, että tälle kiertueelle asetetut tavoitteet täyttyivät veden molemmin puolin ja amerikkalaiset isännät saivat jotain ennen kokematonta. Lämmin kiitos kaikille niille, jotka ovat tehneet työtä matkan onnistumiseksi.

Konserttikiertue kaukomaille tekee Suomea ja suomalaista musiikkia tunnetuksi, ja avaa ovia muille toimijoille. Tällaisen matkan ensisijaiset tavoitteet ovat yleensä itsekkäitä: on syytä palkita itsensä vuosien aherruksesta, etukäteen sellainen motivoi kummasti harrastusta. Joku voi jopa iloita siitä, että voi tehdä naapurinsa kateelliseksi.

Musiikki ja laulaminen, varsinkin kuorossa laulaminen on tehokasta mielialalääkettä. Tehon huomaa esimerkiksi siitä, että kun rankan päivän jälkeen menee väsyneenä harjoituksiin, niin niiden jälkeen riittää virtaa, ettei uni tahdo tulla. Laulun voiman tuntee myös, kun esityksessä pala nousee kurkkuun tai iho nousee sianlihalle. Kaikki vain laulamaan.

Kiitokset kaikille blogin lukijoille! Levittäkää tätä linkkiä ja kuorolaulun ilosanomaa kaikilla somen foorumeilla. Näin me Jussit!

Tämä oli tässä, näkemiin kovasti!

Ole varuillasi Suomi

Nonnii! Tää kylä on äkkiä nähty. Ei muuta, kuin aamulla pakkaamaan. Tältä näyttää, kun Mikko pian viilettää New Yorkin yllä. Jos olisi tutkittu kaupunkia vähän perusteellisemmin, niin olisi voinut hyvinkin mennä vielä muutamia viikkoja.

Jussit on niittänyt Amerikassa nopeasti mainetta. Herkkookin on esillä vitriinissä Museum of Natural Historyssä, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Testaa löydätkö Herkoon piilokuvasta.

Illalla oltiin karonkassa. Se oli italialaisessa ravintolassa, jossa ruokaa ja juomaa oli riittämiin. Ja ruoka oli todella hyvää.

Päästiin yllättämään ravintolayleisö Nuijamiesten marssilla.  Olivat vähän huuli pyöreänä. Syystäkin, sillä niin sydämestä laulu lähti. Naapuripöydässä joku vietti synttäreitä ja sai yllättäen raikuvan onnittelun. Pienessä tilassa iso laulu aiheuttaa epätodellisen olon.

Puheita karonkassa pidettiin kunniavieraille. Mitään en niistä kuullut, kun naapuripöydissä oli aika kova synttärimeno. Oletan, että kiittelivät meidän New Yorkin isäntiämme, hymyilivät ainakin leveästi.

New York on nähty ja Eero sai laulaa karaokena toivomansa New York, New Yorkin ja kuulemma monta muutakin suosikkibiisiään. Muidenkin kuoroveljien odotuksista suurin osa lienee täyttynyt.

Seuraavaksi odotan ruisleipää, jota varasin ennen reissua pakastimeen. Yritän myös keksiä jostakin ohjeita, joilla saan kuihtuneet kukkani virkoamaan edes yhtä freesiksi, kuin matkalta palaava isäntänsä.

Ole varuillasi Suomi, Jussit ovat liikekannalla. Amerikan kulttuurielämään jää nyt Jussien kokoinen aukko, mutta nöyrinä silti tulemme. Kultaa emme vuolleet, mutta palaamme muutamia kokemuksia rikkaampina!

Karonkka urakan päätteeksi

Tänään New Yorkin yli puhalsi hyytävä tuuli. Päivä oli aurinkoinen, mutta kylmä laskeutui Alaskan suunnasta ja pyyhälsi yli tasankojen itärannikolle. Turisti-Jussit kaivoivat matkalaukuistaan villapaitaa päälle.

Perjantai on ollut lepo- ja ostospäivä. Käymättömät kohteet vierailtiin tänään: joku kävi Ellisin saarella, joku vahakabinetissa, Empire State Buildingissa, museossa tai muussa turistirysässä. Jotkut halusivat taas tavarataivaaseen, ostospaikkoja kyllä riittää.

Illalla Jussit kokoontuu karonkkaan kertaamaan retken vaiheet, huippuhetket ja pettymykset, ja pitämään kiitospuheet. Päälle syödään italialaista ruokaa ja lauletaan juomalauluja.

Pakkasyön jälkeen sitten pakkaamaan ja matka kohti kotia alkaa.

Onnistunut laulajien retki

Jussien kiertue Amerikassa on taiteelliselta anniltaan ohi. Torstai-illan konsertti onnistui hienosti, kunnon ajoitus osui nappiin, kuten johtajamme Tommi asian ilmaisi. Korjattavaa toki jäi, mutta onneksi kaikkia virheitä ei edes hän huomannut, minäkin mokasin muutamia lähtöjä.

Kirkon upeita urkuja ohjasti urkutaiteilija Kalle Toivio, jolla on vahvat eteläpohjalaiset juuret. Onneksi jyhkeä sointi ei jyrännyt Jusseja.

Yleisö sai kuitenkin parasta mahdollista Jussit-laulua, se on tärkeintä. Yleisö osoitti suosiotaan seisten ja välitön palaute oli ylistävää. Ehkä mukana oli vähän kohteliaisuuttakin.

Yleisömäärää voidaan pitää pettymyksenä, jos odotuksena oli, että kirkon kaikki 800 istumapaikkaa 7000 seisomapaikkaa olisivat olleet loppuun myytyjä. Jonkinlainen saavutus on aina se, että yleisöä on enemmän kuin esiintyjiä. Se tavoite saavutettiin heittämällä.

Saavutus on toki sekin, että Jussit oli toinen suomalainen kuoro, joka on päässyt esiintymään tuohon upeaan St. John Divinen kirkkoon. Jussien lisäksi siellä on suomalaisista esiintynyt vain Turun tuomiokirkon poikakuoro kolme vuotta sitten.

Jusseille nyt päättynyt kiertue on kaikkien aikojen taiteellinen saavutus. Kiertueohjelmisto on taiteellisesti ja määrällisesti korkeatasoisempi ja laajempi kuin mikään edellisistä. Lähelle selviävät määrällisesti Ensti Pohjolan vetämät kiertueet 60- ja 70-luvuilla. Taiteellista vertailua ei voida tehdä, kun ei ole vertailijoita.

On aika mahtavaa laulaa näin hienossa porukassa. Toivottavasti moni uusi laulaja oivaltaa saman ja liittyy joukkoon.

Mutta kun rehellisiä ollaan, niin todellisuudessa mieskuorokiertue käy lompsan päälle, se on hemmetin rankkaa ja lisäksi ihmissuhteet joutuvat koetukselle. Miksi ihmeessä tällaisia retkiä pitää sitten järjestää? No, koska laulaminen on kivaa ja matkustaminen myös!

Huomenna lisää tarinaa, toinen silmä meni jo nukkumaan.

Katuvilinää ja jonotusta

New Yorkissa on Time Squaren lähistön kaduilla runsaasti  näyteikkunakahviloita, joista on hauska seurata kaupungin vilinää. Aamuisin ja iltaisin näkyy enemmän bisnespukuisia ja kiireisiä. Päivällä asusteiden kirjo on laajempi ja meno rauhallisempaa. Voisi aivan hyvin väittää, ettei täällä pukeutumalla pysty kovin helposti herättämään huomiota. Katukuvassa näkyy kaikenlaista.

Amerikkalaiset jonottavat mielellään, siltä se ainakin näyttää. Jonottaminen on tiukasti normitettu ja hyvistä tavoista poikkeavat saavat herkästi huomautuksen kanssaihmisiltä tai palveluhenkilökunnalta.

Toissa iltana teatteriin mennessämme teatterin sisäänheittäjä, oikealla kuvassa oleva tiukkapipo, oli selvästi närkästynyt jussilaumaan. Seisoskelimme ja rupattelimme  jalkakäytävällä lähellä sisäänkäyntiä ilman normien mukaista jonomuotoa, kun kerran oli runsaasti aikaa.

Useasti ja kovaan ääneen tiukka vanharouva osoitti, että jonon pää on tuolla, mutta olimme niin turisteja, ettemme halunneet ymmärtää. Eräskin karvahatturouva tuli pyytämään meitä jonon päähän, mutta pyysimme häntä olemaan murehtimatta, koska se jonon pää kyllä tulisi meidän luoksemme. Niinkuin tulikin ja olimme penkeissämme selvästi etuajassa.

Nyt vielä lounaalle ja sitten esiintymisvermeet niskaan.

New York, New York

Amerikka on autojen maa, mutta ei enää pelkästään amerikkalaisten autojen. Yhä suurempi osa autoista tulee Kaukoidästä ja Euroopasta.
Autoja, niitä piisaa ja nöyrät amerikkalaiset jonottavat myös autossa. Manhattanilla autojen keskinopeus on 3-8 kilometriä tunnissa.

Poliisilla tai paremminkin pysäköinninvalvonnalla, on käytössään isojen amerikanrautojen lisäksi myös sähkököyttöisiä amerikanmopoja, Timo nappasi sellaisesta kuvan. Antoivat sakon bussikuskillemme. Keräsimme hänelle sitten kolehdin.

Monilla meistä on konserttien lisäksi myös muita missioita. Esimerkiksi karaokemestarillamme Eero Järvisellä on toiveena saada laulaa New Yorkissa karaokena New York, New York. Aamiaisella oli laulupaikka vielä etsinnässä. Toivottavasti sellainen löytyy.

Tänään rentoudumme ja valmistaudumme illan konserttiin. Odotukset ovat korkealla. Konsertin jälkeen lisää.

Komiassa kirkossa

Aika hulppean kokoinen mesta on meidän huominen konserttipaikkamme Chatedral Church of St. John Divine. Kirkko on New Yorkin suurin ja koko maaiman neljänneksi suurin.

Kirkon keskikäytäväkin on yli 200 metriä pitkä ja istumapaikkoja siinä oli 800 vaikka salista oli köytössä vain kolmasosa. Tämän jälkeen Ylistaronkin kirkko tuntuu tavallisen kokoiselta, vaikka komeampi se silti on.

Illalla pidettiin viimeistelyharjoitus ja todettiin kirkko laulamiseen suorastaan  kelvolliseksi.

Huomenna lisää.